Insan Allah - elämää qatarilaisittain/ repost from November 2017

Kun muuttaa maahan, josta ei oikeastaan tiennyt juurikaan mitään, eikä ollut koskaan käynyt täällä päinkään, on todella mielenkiintoista tehdä havaintoja ympäristöstä ja elämänmenosta. Alkuun suurin osa energiasta kului kuumuuden päivittelyyyn. Vaikka olin kuullut, että täällä on kuumaa ja kosteaa, en ollut osannut edes kuvitella, millaista täällä silloin elokuun puolessa välissä oli. Nyt kun lämpötila on jo laskenut alle +40 asteen ja uutiset ilmoittavat kesän päättyneen, olen jopa käynyt ulkona lenkillä!

Monet asiat täällä ovat jotenkin kahtia jakautuneita. On todella prameaa, kiiltävää, siistiä ja hienoa. Ja sitten toisaalla  on melko rähjäistä, keskeneräistä ja alkeellista. Asun talossa, jonka kylmiksi ilmastoidut käytävät kiiltävine kivilattioineen ja kristallikruunuineen edustavat tätä ”parempiosaisten” puolta. Taloni vieressä rakennetaan uutta tornitaloa ja sen työmaalle tuodaan aamuisin bussilasteittain miehiä töihin. Bussit eivät ole ilmastoituja ja miehet painavat pitkää päivää helteessä iltapimeään asti. Tuskinpa noiden työmiesten asunnotkaan ovat ilmastoituja. 

Paikalliset asukkaat tunnistaa pitkistä kaavuista. Miehillä on kokovalkoiset, hohtavan puhtaat kaavut ja päässään heillä on valkoinen huivi taidokkaasti kiedottuna ja mustalla nyörillä kiinnitettynä. Huivien kietomistyylejä tuntuu olevan erilaisia. Naisilla on kokomustat kaavut. Osa peittää kasvonsa ihan kokonaan, osalla näkyy silmät ja jotkut käyttävät tavallista huivia. Usein kauppakeskuksissa näkee näiden arvokkaiden pariskuntien perässä hiippailevan perheen maidin pyjamaa muistuttavassa asussaan kantaen ostoksia tai seisovan kahvilan ulkopuolella odottamassa isäntäperhettä. Tähän en oikein meinaa tottua. Palvelijat ovat usein vielä tosi pienikokoisia ja alistuneen näköisiä. Koulussakin käy päivittäin kymmeniä lastenhoitajia ja autonkuljettajia tuomassa ja hakemassa lapsia. Se on täällä ihan luonnollinen osa elämää. 

Ihmiset viettävät vapaa-aikaa todella paljon ostoskeskuksissa, jotka ovatkin toinen toistaan hienompia, suurempia ja kiiltävämpiä. Jopa Eid-juhlan aikaan perheet suuntasivat Mall:eille hengailemaan, syömään ja shoppailemaan. Ostosten tekoon löytyy kyllä tarjontaa. Tuntuu, että kaikki maailma liikkeet on täällä edustettuina. Itse kävelin yli 12 000 askelta eräänä perjantaina Festival City Mallissa, kun piti vain vähän täydentää vaatevarastoa. 

Toinen paikka, jossa ihmiset viettävät aikaa, ovat hienot hotellit. Niissä on tarjolla ravintoloita, baareja, kuntosaleja ja kylpyläpalveluita. Perjantaisin, joka on siis jo vapaapäivä täällä, hotelleissa on tarjolla Bruncheja, jotka ovat hyvinkin suosittuja. Kävimme uusien opettajien kanssa tutustumassa ”lähihotelliimme”, joka sijaitsee pienellä saarella täällä Pearlissä. Tarjonta oli huikea! Kaikkea mahdollista ja mahdotonta oli tarjolla pöytätolkulla. Ja kun maksoi vähän ekstraa, kuului alkoholijuomatkin pakettiin. 

Pankkiasiat hoituvat hieman erilaiseen tyyliin kuin kotimaassa. Esimerkiksi vuokra maksetaan shekeillä! Ehdin elää yli viisikymppiseksi, ennen kuin sain ensimmäisen shekkivihkoni. Kirjoitin sitten yhdellä istumalla koko vuoden vuokrat kattavat shekit, jotka vein taloni house managerille. Pankkikorttien ja luottokorttien käytöstä kilahtaa aina tekstiviesti puhelimeen, kun maksu on suoritettu. Muutenkin SMS -viestit on täällä paljon käytössä. Sain viestin, että minun pitäisi maksaa internetin asennuslasku operaattorille. Viestissä oli kuitenkin vain summa! Lasku pitikin käydä liikkeessä maksamassa.

Liikenne täällä on melkoisen villiä. Liikennesuunnittelu arkkitehdeille olisi kyllä kovasti töitä! U-käännökset ovat ihan normaalia käytäntöä ja usein joutuu ajamaan melko pitkällekin, ennen kuin käännös on mahdollinen ja siten pääsy oikealle tielle onnistuu. Kun esimerkiksi lähtee meidän koululta poispäin, pitää ensin kääntyä kaksi kertaa oikealle, ajaa pitkä suora, jonka päässä on liikenneympyrä, että pääsee siihen koulun vieressä olevaan risteykseen, josta käännytään vasemmalle. Liikenneympyrät ovat aika pelottavia. Niissä on usein kaksi tai kolme kaistaa. En ole vielä ihan päässyt jyvälle ryhmittymislogiikasta, mutta ilmeisesti tulisi ajaa sisintä kaistaa, jos poistuu vasta kolmannesta erkanemiskaistasta. Sitten vaan ennakkoluulottomasti puikataan kahden muun kaistan poikki omalle liittymälle. Sitä ei tiedä kukaan, milloin joku leikkaa suoraan eteen liikenneympyrässä.

Nämä havainnot olen tehnyt matkustajan paikalta. Auton ratissa olen ollut vasta puolen korttelin verran, kun jouduin ajokokeeseen ajokorttia varten. Ajokortin hankinta täällä olikin melkoinen härdelli. Piti suorittaa sekä teoriakoe että ajokoe. Kokeet itsessään eivät olleet vaikeita, mutta niihin pääsy vaati kärsivällisyyttä, pokkurointia ja istumalihaksia. Plus kaksi työpäivää! Ensimmäisenä päivänä saimme teoriakokeen suoritettua, kun olimme kolme kertaa käyneet captainin puheilla. Teoriakoe sisälsi pelkkiä liikennemerkkejä. Ajokokeeseen pääsy vaati vielä kertaalleen captainin tapaamisen, jolloin puhelimen päässä oli myös koulumme HR- tyyppi arabian kielen taitoineen. Ei auttanut. Aika annettiin vasta seuraavalle päivälle klo 6.00. Ajelimme taksilla vielä kahteen muuhun autokouluun, mutta jouduimme kuitenkin tyytymään tuohon seuraavan päivän aikaan.

Autokoulu sijaitsi lähes tunnin matkan päässä kotoa, joten herätys oli jo 04.30. Kun pääsimme paikalle, saimme todeta, että olimme auttamatta myöhässä. Autokoulussa oli naisten päivä ja odotushuoneessa oli noin 120 naista jo odottelemassa. Neljän tunnin istumisen jälkeen lopulta pääsimme ajamaan ja saimme sujauttaa ajokortit lompakoihin lukuisten muiden Qatar korttien kaveriksi. Enää puuttuu auto! 

Kortteja on kertynyt jo melkoinen määrä. Tärkein on Qatar id-kortti, joka tarvitaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.Alkuun kun korttia ei ollut, piti aina olla passi mukana ja se skannattiin surutta joka paikkaan. Hirvittää ajatella, kuinka monessa tietokannassa omat tiedot on tallennettuna. Tähän mennessä Id-kortin lisäksi on vakuutuskortti, kolme pankki/luottokorttia, liquor licence alkoholin ostoon, beach pass rannalle menoon, paikallinen kelakortti ja koulun lounaskortti.

Ihan kaikkeen ei sentään korttia tarvita. Sekä koululla että kotitalossani on käytössä sormenjälkitunnistus. Koululla sormi kuittaa henkilökunnan sisään ja ulos talosta. Kotona ulko-ovet ja portit  aukeavat sormenjäljillä. Se on aika kätevää. Varsinkin, kun on kyseessä tällainen henkilö, jolla on paha tapa silloin tällöin unohdella avaimia  vääriin paikkoihin. 

Monet jutut tuntuvat alkuun ihan mahdottomilta järjestää , mutta kaikki asiat kuitenkin hoituvan täällä ennemmin tai myöhemmin - Insah Allah! Tuo lausahdus tuntuu sopivan paikkaan kuin paikkaan ja voisi kattaa Suomen kielen ilmaisuista ainakin " Jos Luoja suo!" , " Jumal siunakkoon!" tai " Herran haltuun!" Tätä kirjoittaessani olen sairauslomalla kovan flunssan ja ääneni menettämisen takia ja kieltämättä hieman huolehdin, että mitenkähän ne minun pienet nollaluokkalaiseni siellä pärjäilevät. Täytynee vain todeta maan tavan mukaan: " Insah Allah!"