Qatarilainen kaistanvaihto/ repost

Tuokiokuva viime viikolta. On jo pimeää ja takana on piiiitkä työpäivä vanhempainiltoineen. Kimppakyytiporukkamme on ahtautunut vuokra-Jettaan ja kuskiksi ajokortin omistavista on valikoitunut se kenellä ei ole silmätulehdusta ja joka on nukkunut yhtäjaksoisen yön(=minä). Takaa tulee taas kerran yksi paikallinen iso maastoauto tuhatta ja sataa kiinni puskuriin ja vilkuttaa valoja. Ehdin hädin tuskin alta pois. Takapenkiltä kuuluu tuohtunut kysymys:”Mitä noitten päässä oikein liikkuu?” Jolloin kartturi toteaa lakonisesti: ”Huivi.” Viikon parhaat naurut!

Liikenne Dohassa on melkoinen extremekokemus. Nopeudet kaupunkialueella liikkuvat 80-100 km/h ja käytännössä vielä enemmän, vaikka esimerkiksi tunneleissa on 50 km/h nopeusrajoitus. Niin hiljaa ei aja kukaan - ei edes suomalaiset. Päivittäin näkee kolariautoja, jotka ovat kirkkaassa päivänvalossa ajaneet samaan suuntaan. Jos liittymässä on maalattu seepraraidoitusta asfalttiin, on paremminkin sääntö kuin poikkeus, että vähintään 3-4 autoa suhahtaa sen yli eteesi. Ja samaan aikaan voi joku ohittaa sinut myös oikealta puolelta. Jos joku käyttää vilkkua vaihtaessaan kaistaa, on hän satavarmasti expatti (hiljattain maahan tullut).

Ajaminen Dohassa on aina vähän jännää ja aika nopeasti alkaa ajaa yhtä kaistapäisesti kuin muutkin. Meidän talouteen olemme onnistuneet nappaamaan onneksi vain yhdet parkkisakot, mutta monet ovat saaneet myös ylinopeussakkoja. Se tuntuu jotenkin epäreilulta, koska jos ajat rajoitusten mukaan isot monsterimaasturit ja asfalttia nuolevat Ferrarit tööttäilevät ja vilkuttavat valojaan takapuskurissa kiinni. Maassa maan tavalla siis. Kesälomalla Suomessa qatarilainen ajotapa koitui kalliiksi, koska onnistuimme mieheni kanssa räpsäyttämään peltipoliiseja useampaan kertaan!

Liikenneympyröiden monet kaistat ovat edelleen aika pelottavia, vaikka olen jo kohta vuoden niissä pyörinyt. Etuajo-oikeuteen täytyy aina suhtautua pienellä varauksella, koska isomman oikeudella saattaa joku kiilata surutta eteen. Enkä oikein vieläkään ymmärrä sitä logiikkaa, jolla kolmannesta liittymästä ulos haluava vain puikkaa kaikkien edestä sisimmältä kaistalta ulos liikenneympyrästä.

Dohassa autolla kuljetaan joka paikkaan. Hyötyliikunta jää vähäiseksi, kun aamulla ajaa hissillä parkkihalliin ja sieltä autolla koulun parkkipaikalle. Eipä täällä juuri jalkakäytäviä olekaan ja polkupyörällä en uskaltaisi ajaa liikenteen seassa metriäkään. Paikallisten ihmisten vapaa-ajanhuvi tuntuu olevan autolla ajo ja varsinkin kovat kiihdytykset ja kovaääniset revittelyt. Viikonloppuna tasainen autojono ajaa korttelirallia tässä meidän lähellä olevassa pienessä pikkukaupunkimaisessa keskustassa. Jokaisessa autossa on 3-4 paikallista miestä hohtavan valkoisissa kaavuissaan ja huiveissaan. Kaukaa katsottuna voisi luulla, että Muumithan ne siellä ovat ajelulla. Lähempi tarkastelu paljastaa, että ratin takana todennäköisesti istuu arabimies, joka asettelee huiviaan ja ottaa samalla selfietä kännykällään. 

Valkoinen Toyotan Landcruiser tuntuu olevan kovasti suosittu automerkki täällä. Muitakin maastureita on joka lähtöön ja tietysti myös hienoja urheiluautoja. Autoissa on ihan käsittämättömän isot moottorit, koska kulutuksesta ei tarvitse niin kovasti huolehtia. Bensalitra maksaa alle 0,50€ litralta. Hiilijalanjäljet ovat täällä päin aika suuria.

Vaikka auton ajamisessa on omat haasteensa täällä Qatarissa, on kuitenkin tosi tärkeää, että pääsee vapaasti liikkumaan paikasta toiseen. Viime syksynä oma kotoutumiseni alkoi selkeästi siinä kohtaa , kun sain hankittua ajokortin ja vuokrattua auton. Kaupunki tulee jotenkin enemmän tutuksi, kun on vapaa tulemaan ja menemään oman fiiliksen mukaan. Kuljemme työmatkat kimppakyydeillä, mutta joskus on vaan kiva lähteä yksin käymään vaikka ostoksilla. Varmin tapa löytää määränpäähän, on laittaa Waze navigoimaan. Liikennejärjestelyt kun saattavat muuttua yhdessä yössä. Silloin saattaa tarvita nopeita ”qatarilaisia kaistanvaihtoja” - ilman vilkkua tietenkin!