Koulutalossa tapahtuu/ repost from February 2018

Kaikenlaiset tapahtumat ovat aina kouluviikkojen suola. Vaikka tapahtumat, etenkin isossa koulussa, vaativat aina paljon työtä, työryhmiä ja palavereita, on tuloksena useimmiten hyvin toimiva koneisto, josta nauttivat lopulta kaikki osapuolet. Meidän koulussa on aina jokin projekti käynnissä. Kouluvuoden tapahtumat listattiin heti syksyllä ja kukin opettaja ja koulunkäynninohjaaja sai itse valita, mihin projektiin työpanoksensa tänä vuonna halusi antaa. Uutena opettajana oli tietenkin aika hankala listautua tapahtumiin, joista ei tiennyt mitään etukäteen ja minä vetkuttelinkin ilmoittautumista niin pitkään, että en joutunut pohtimaan valintaa sen enempää. Tilaa oli ainoastaan Art night - ja Talent Show -ryhmässä. Valitsin näistä kahdesta Art nightin.

Art night:ia vietetään vasta toukokuussa, mutta työryhmä on jo kokoontunut pohtimaan teemoja ja vastuutehtäviä. Ryhmää vetää ihana boheemi kuvisope Ms Ivania, jonka innostus tarttui heti muihinkin ryhmäläisiin. Teemana on kierrätys, joka tässä maassa on kyllä ihan loistava teema. Mitään kierrätystä ei juurikaan harrasteta ja muovia on joka paikassa ihan hirveästi! Nyt pitäisikin kehitellä jokin muovin kierrätystä edistävä taideprojekti nollaluokkalaisille! Ideoita saa lähettää allekirjoittaneelle. Art night on iltatilaisuus, jonne kutsutaan oppilaiden vanhemmat ja lapset. Tavoitteena on tehdä illasta taidenäyttelyn avajaisten tyyppinen tapahtuma mehutarjoilun ja cocktailpalojen siivittämänä. Viime vuonna osa oppilaiden ja luokkien töistä oli huutokaupattu ja rahat käytetty kirjaston kirjojen hankintaan. Joku qatari-isä oli maksanut useita tuhansia rialeja oppilastyöstä!

Helmikuussa vietettiin Qatarissa National Sports Dayta, joka on kansallinen vapaapäivä. Sillä viikolla myös koulussa liikuttiin ahkerasti. Kaikki oppilaat osallistuivat UNICEF-kävelyyn, joka ikävä kyllä piti pienten osalta keskeyttää puolen tunnin kävelyn jälkeen hiekkamyrskyn vuoksi. Se oli kyllä harmillista, sillä pikkuoppilaat olivat vasta päässeet vauhtiin, kun käsky kävi sisätiloihin. Liikuntapäiväkin jouduttiin siirtämään samasta syystä viikolla eteenpäin, mutta hyvää toki kannatti odottaa.

Liikuntapäivän järjestelyt olivat huippuluokkaa. Samalla tuli todistettua, että yli 700 oppilasta voi liikkua tehokkaasti ihan oman koulun ympäristössä saman päivän aikana. Pienet oppilaat liikkuivat aamupäivällä ja isot kolmosista ylöspäin iltapäivällä. Kaikilla luokilla oli jokin värikoodi, joka oli ranteeseen niitattu paperisuikale. Minun luokkani kuului mustaan ryhmään yhdessä yhden ekaluokan ja yhden tokaluokan kanssa. Koulun alueet oli jaetttu kuuteen eri toiminta-alueeseen ja ne oli värikoodattu. Kullakin alueella liikkui aina saman värikoodin saaneet luokat. Nämä alueet oli vielä jaettu kolmeen eri toimintoon, joista saman värikoodin omaavat oppilaat saivat valita mieleisensä 20 minuutin ajaksi. Luokat sekoittuivat kivasti ja isommat näyttivät mallia nollille. Pillin vihellykestä opettajat keräsivät porukkansa ja veivät seuraavalle alueelle, jossa taas sai valita mieleistään toimintaa. Tarjolla oli korista, akrobatiaa, temppuratoja, pyöräilyä ja potkulautailua, rugbya, salbandyä, taekwondoa, pihapelejä, futista ja tanssia iloisten ja innostavien opettajien ja isompien oppilaiden ohjaamana. Voi, mitä liikunnan riemua! 

Liikunnan lisäksi koulumme on isännöinyt alkuvuoden aikana myös Book Fair:iä, jolloin oppilailla ja heidän huoltajillaan oli mahdollisuus ostaa laadukasta lukemista ja kehittäviä pelejä kotiin. Oman koulumme kirjastonhoitaja Cheryl oli tämän tapahtuman priimusmoottori. Useat eri toimijat pistivät pystyyn pienimuotoiset kirjamessut assembly halliin muutamaksi päiväksi ja kauppahan kävi ihan mainiosti. Meidän koulun oma kirjasto tarjoaa myös mainion mahdollisuuden lukemiseen ja ainakin me nollaluokkalaiset saamme nauttia Ms Cherylin ihanista satutuokioista aina torstaisin. ”Thursday is my library day”, kuiskaavat nollat with library voice joka visiitin päätteeksi. Jokainen saa lainata yhden kirjan joka viikko. Uuden saa vasta kun edellinen on palautettu. 

Qatar-Finand International Schoolissa tapahtuu myös koulutuntien jälkeen. Koulupäivän jälkeen vanhemmilla on mahdollisuus ilmoittaa lapsensa Extra Curriculum Activities(ECA). Joka päivä viimeisen tunnin lopuksi lapset jaotellaan kolmeen jonoon; home line, afternoon club line ja ECAs line. Pienille on tarjolla voimistelua, futista, taekwondoa, legojen rakentelua, shakkia, joogaa, science, playball ja molecular chef, jonka sisällöstä en tiedä muuta kuin, että sen jälkeen naapuriluokka vaatii aina suursiivouksen! Afternoon club on tarkoitettu niille pienille, joiden isot sisarukset ovat tunnin kauemmin koulussa. Opettajat vuorottelevat afternoon clubin vetämisessä, mutta ECA:tä ohjaavat sekä ulkopuoliset toimijat että oman koulun väki.

Ihan normaali arjessakin koululla käy melkoinen kuhina. Toiminnallinen ja pelillinen opetus on tyypillinen tapa toimia koulussamme. Oli kyseessä sitten isot tai pienet, näkee joka päivä oppilaita ipadien kanssa lukemassa QR-koodeja tai kirjoittelemassa words of the week käytävien seiniltä. Erityisesti olen ihaillut kuudesluokkalasten pelillistä otetta opiskeluun. Sain yhdessä professional development-koulutuksessa tutustua tarkemmin heidän toimintatapaansa. Silloin kuutosten teemana oli globalisaatio ja he olivat tutkineet eri maita ja mitä kukin valtio tarvitsee toimeentuloon ja hyvinvointiin. Välineinään multilinks-kuutiot, geometriset palat ja pienet merkkikartiot, oppilaat kävivät kauppaa eri maiden välillä tavoitteenaan saada hankittua valtiolleen esim. koulutusta Suomesta, öljyä Qatarista ja ruokaa ja lääkäripalveluja jostain muualta, missä niiden osaamista löytyi. Tarvittiin neuvottelutaitoja, tinkimistä ja taktikointia, että rahat(multilinksit) riittivät ja valtio sai kaiken tarvitsemansa. En voinut muuta kuin ihailla kuudennen luokan opettajien, Mr Kimmon ja Ms Meriliisan luovuutta ja ammattitaitoa. Tällaisen toimintatavan haluaisin oppia itsekin, kun seuraavan kerran saan opettaa isompia oppilaita.

Toki pientenkin kanssa olemme tehneet jos jonkinlaista hands on -toimintaa ilman oppikirjoja. Oppiminen on leikinomaista ja kaikenlainen kynäpaperi-piperrys on hyvin pienessä roolissa. Harjoittelemme hienomotoriikkaa monella eri tapaa ja kynäotetta harjoitellaan värittämällä ja white board markereilla. Ja tulosta alkaa syntyä. Juuri tänään vähän testailin oppilaiden osaamista äänteiden osalta ja sain ilokseni huomata että moni on jo oppinut lukemaan pieniä CVC-sanoja(= konsonantti-vokaali-konsonantti), vaikka emme ole vielä edes käyneet kaikkia äänteitä läpi. Ja oppilaat ovat juuri täyttäneet viisi tai  kuusi vuotta! On todella hauskaa seurata nollaluokkalaisten kehitystä. Osa on kovaa vauhtia kasvamassa vastuuntuntoisiksi koululaisiksi ja osa on edelleen ihan naperoita, joita ei vois koulu vähempää kiinnostaa! Eriyttäminen onkin jatkuva haaste työssäni. Poikavoittoinen porukkani on fyysistä ja energistä ja välillä tuntuu, että muutamalla pitäisi olla täysipäiväinen ”miesvartiointi” päällä. Onneksi saan työskennellä parina taitavan koulunkäynninohjaajan kanssa, joten voimme jakaa luokan usein kahteen eri osoitteeseen ja näin rauhoittaa oppimistilanteita. 

Toimintaa ja tapahtumia siis riittää. Eikä kahta samanlaista työpäivää ole vielä osunut kohdalle. Haastavaa ja hengästyttävää? Kyllä, aina välillä, mutta myös kiehtovaa ja palkitsevaa.